Syömishäiriön tunnetuimmat muodot ovat anoreksia (laihuushäiriö, anorexia nervosa) ja bulimia (ahmimishäiriö, bulimia nervosa) sekä epätyypillinen laihuushäiriö ja epätyypillinen ahmimishäiriö. Anoreksia ilmenee syömisen välttelynä ja säännöstelynä, jota seuraa painon putoaminen. Syömisen välttelyn lisäksi sairastunut liikkuu usein paljon. Bulimiassa keskeisenä oireena ovat toistuvat ahmimiskohtaukset, jolloin sairastunut kadottaa tunteen syömisen hallinnasta. Kohtauksen jälkeen sairastunut pyrkii ruuasta eroon esimerkiksi oksentamalla, ulostuslääkkeillä, paastoamalla tai runsaalla liikunnalla.
Epätyypillisen syömishäiriön muodot saattavat olla hyvin samankaltaisia kuin anoreksia tai bulimia, mutta jokin diagnoosin kannalta keskeinen oire puuttuu tai esiintyy lievempänä. Myös epätyypillisissä syömishäiriöissä syömiskäyttäytyminen on selvästi häiriintynyttä ja haittaa sekä sairastuneen että hänen perheensä normaalia elämää. Huolimatta termistä "epätyypillinen", epätyypilliset syömishäiriöt ovat hyvin yleisiä. Arvioidaan, että vähintään puolet syömishäiriöiden vuoksi hoitoon hakeutuvista sairastaa epätyypillistä syömishäiriötä. *
Epätyypillisen ahmimishäiriön aladiagnoosiksi on erotettu BED (binge eating disorder). BED:stä voidaan suomen kielessä käyttää myös termiä lihavan ahmimishäiriö. Toisin kuin bulimiassa, BED:ssä ahmitusta ruuasta ei pyritä eroon, vaan ajan kuluessa seurauksena on usein vaikea lihavuus. Julkisuudessa melko usein tarkasteltu ortoreksia (terveellisen ruuan pakkomielle) ei ole virallinen diagnoosi, vaan kuuluu epätyypillisiin laihuushäiriöihin. * Ortoreksiassa sairastunut pyrkii orjallisesti oikeaoppiseen ja terveelliseen ruokavalioon (teoriat, dieetit), minkä seurauksena elimistö saattaa kärsiä tiettyjen ravintoaineiden puutteesta. Ortoreksian ja anoreksian välinen rajankäynti on usein veteen piirretty viiva.
Syömishäiriön alkamisen tunnistaminen on usein vaikeaa, koska syömishäiriöön sairastuminen on pitkä prosessi. Kukaan ei sairastu yhdessä yössä. Sairastunut pyrkii myös salaamaan oireensa. Tunnistaminen tapahtuukin usein vasta sitten, kun oireet alkavat haitata normaalia arkea. Sairastuneen elämässä syöminen ei ole enää luonnollinen osa päivärutiineja, vaan siihen sisältyy pakkoa, hallinnantunteen menettämistä, pelkoa, kieltäytymistä, itseinhoa ja ahdistusta. Oli kyseessä sitten anoreksia, bulimia tai jokin epätyypillisen syömishäiriön muoto, sairastuneen elämässä ruoka ja syöminen sisältävät arvoja ja määreitä, joilla mitataan onnistumista ja epäonnistumista - viime kädessä ihmisarvoa.
* Keski-Rahkonen, A; Charpentier, P; Viljanen, R (toim.). 2008. Olen juuri syönyt, läheiselläni on syömishäiriö. Duodecim.
Lue lisää eri syömishäiriön muotojen oireista ja tunnistamisesta:
Anoreksian ja epätyypillisen laihuushäiriön oireet
Bulimian ja epätyypillisen ahmimishäiriön oireet